Historiakirjat ja elämäkerrat ovat antikvariaattien suosituimpia tietokirjoja. Niitä on tarjolla kaikesta Suomen esihistoriasta sotiin, presidentteihin ja paikallisiin yhdistyksiin. Hyvän kirjan valinnassa auttaa, kun tiedät, millaista teosta etsit: tutkimusta, helppolukuista yleisteosta vai henkilökohtaista muistelmaa.
Tärkeimmät kysymykset ovat, kuka kirjan on kirjoittanut, mihin lähteisiin se perustuu ja milloin se on julkaistu. Vanha historiakirja voi olla arvokas aikalaisdokumentti, mutta tutkimustieto on voinut sen jälkeen muuttua.
Kirjatyypit
| Tyyppi | Mitä se on | Hyvä tietää |
|---|---|---|
| Tutkimus | Tutkijan kirjoittama, lähdeviitteet ja lähdeluettelo | Luotettavin, mutta voi olla raskaslukuinen |
| Yleisteos | Laaja esitys aiheesta yleisölle | Hyvä aloitus, tarkista kirjoittajan tausta |
| Elämäkerta | Toisen kirjoittama kuvaus henkilöstä | Lähteiden käyttö vaihtelee |
| Muistelmat | Henkilön oma kertomus elämästään | Arvokas näkökulma, mutta subjektiivinen |
| Paikallishistoria | Pitäjän, kaupungin, yrityksen tai yhdistyksen historia | Usein pieni painos, löytyy antikvariaatista |
| Kuvateos | Valokuvat ja kuvatekstit pääosassa | Hyvä lahja, tarkista kuvien kunto |
Näin arvioit luotettavuutta
- Kirjoittaja: onko hän tutkija, toimittaja, aikalainen vai harrastaja? Kaikki voivat kirjoittaa hyvän kirjan, mutta näkökulma vaihtelee.
- Lähteet: tutkimuksessa ja hyvässä yleisteoksessa on lähdeluettelo ja usein viitteet. Ne kertovat, mihin väitteet perustuvat.
- Julkaisuvuosi: historiantutkimus kehittyy, ja uusia arkistoja avautuu. Vanhemmassa kirjassa voi olla tulkintoja, joita on myöhemmin tarkennettu.
- Kustantaja ja toimittaja: toimitetuissa teoksissa useampi kirjoittaja käsittelee aihetta eri näkökulmista.
- Sävy: vertaa kirjaa toiseen samasta aiheesta, jos aihe on kiistanalainen.
Muistelmat ja elämäkerrat
Muistelmat ovat arvokkaita, koska ne kertovat, miten aikalainen itse koki tapahtumat. Niitä kannattaa kuitenkin lukea tietäen, että kirjoittaja valitsee, mitä kertoo ja miten. Esimerkiksi poliitikkojen muistelmat ovat kiinnostava aikalaisnäkökulma, mutta ne kannattaa suhteuttaa tutkimuksiin samasta aikakaudesta.
Elämäkerrassa joku muu kirjoittaa henkilöstä. Hyvä elämäkerta perustuu arkistoihin, kirjeisiin ja haastatteluihin, ja se kertoo myös lähteistään. Samasta henkilöstä voi olla useita elämäkertoja eri vuosikymmeniltä, ja niiden vertaaminen on kiinnostavaa. Valikoima löytyy elämäkertojen kategoriasta.
Aiheen valinta
- Suomen historia: yleisteokset, itsenäisyyden ajan tapahtumat ja presidentit.
- Sotahistoria: yleisesitykset, joukko-osastojen historiat ja veteraanien muistelmat.
- Esihistoria ja juuret: arkeologia ja suomalaisten alkuperä.
- Paikallishistoria: oman kotiseudun historia, joka kiinnostaa erityisesti sukututkijoita.
- Maailmanhistoria: antiikista nykyaikaan.
Historiateoksia voi selata historian kategoriassa ja muita tietokirjoja tietokirjojen puolella. Vanhat kartat ja kartastot ovat karttakirjojen kategoriassa.
Vanhan tietokirjan ostaminen
Antikvariaatista löytyy paljon teoksia, joita ei ole enää saatavilla uusina, kuten paikallishistorioita ja historiikkeja, jotka on painettu pieninä painoksina. Kiinnitä huomiota näihin:
- Kunto: kuvateoksissa ja kartoissa kuvien ja liitteiden kunto on tärkeä.
- Liitteet: tarkista, ovatko irralliset kartat ja liitteet tallella.
- Osat: moniosaisissa teoksissa tarkista, mitkä osat ovat mukana.
- Kieli: valikoimassa on myös ruotsinkielisiä historiateoksia.
- Omistajamerkinnät ja leimat: kirjastojen poistokirjoissa voi olla leimoja.
Historiaa kaunokirjallisuutena
Jos historia kiinnostaa, mutta tietokirja tuntuu raskaalta, historialliset romaanit ovat hyvä tapa tutustua aikakauteen. Ne eivät ole tietokirjoja, mutta hyvin taustoitettu romaani herättää kiinnostuksen ja saa usein tarttumaan myös tietokirjaan. Historiallisia romaaneja löytyy romaanien kategoriasta.
Lahjaksi
Historiakirja on hyvä lahja, kun aihe on saajalle tuttu tai tärkeä: kotiseudun historia, isovanhempien sotareitti tai lempiharrastuksen vaiheet. Kuvateokset ja kauniisti sidotut yleisteokset ovat näyttäviä lahjoja. Muista tarkistaa kunto, jos ostat käytettynä. Keittokirjojen historiasta ja vanhoista keittokirjoista kerrotaan oppaassa keittokirjan valinta.
Sukututkimus ja historia
Sukututkijalle historiakirjat ovat tärkeä apu. Pitäjänhistoriat kertovat, millaista elämä oli esivanhempien kotiseudulla, ja niissä mainitaan usein taloja, kyliä ja ihmisiä nimeltä. Joukko-osastojen historiat ja veteraanien muistelmat auttavat ymmärtämään, missä sukulainen on palvellut. Myös yritysten ja yhdistysten historiikit voivat kertoa sukulaisen työpaikasta tai harrastuksesta. Koska tällaisia kirjoja on painettu pieniä määriä, antikvariaatti on usein ainoa paikka, josta niitä voi ostaa.
Sukututkimuksessa kannattaa käyttää historiakirjoja taustatietona ja tarkistaa nimet ja päivämäärät alkuperäislähteistä, kuten kirkonkirjoista ja arkistoista. Kirjoissa voi olla virheitä, ja nimet on voitu kirjoittaa eri tavoin eri aikoina.
Kartat ja kuvat historian lähteinä
Vanhat kartat ja valokuvat elävöittävät historiaa. Kartastot kertovat, miten kylät, tiet ja rajat ovat muuttuneet, ja kuvateokset näyttävät, miltä kaupungit ja ihmiset ovat näyttäneet. Kuvateoksissa kannattaa tarkistaa, ovatko kuvat hyvässä kunnossa ja onko kirjassa kaikki liitteet. Vanhoista kartastoista puuttuu toisinaan irrallisia karttalehtiä, joten tarkista kuvaus huolella.
Sotahistoria
Sotahistoria on yksi suosituimmista historian aiheista. Valikoimassa on yleisteoksia talvi- ja jatkosodasta, joukko-osastojen historioita, veteraanien muistelmia ja kuvateoksia. Joukko-osastojen historiat ovat usein yksityiskohtaisia ja sisältävät karttoja, kuvia ja nimiluetteloita, joten ne kiinnostavat erityisesti niitä, joiden sukulainen on palvellut kyseisessä joukossa. Muistelmat antavat henkilökohtaisen näkökulman, ja yleisteokset auttavat hahmottamaan kokonaisuuden. Kun luet sotahistoriaa, kannattaa yhdistää eri näkökulmia: aikalaisen muistelmat, tutkijan yleisteos ja paikallinen historia antavat yhdessä monipuolisen kuvan.
Elämäkertoja ja muistelmia on myös urheilijoista, taiteilijoista, liikemiehistä ja tavallisista ihmisistä. Ne ovat helppolukuisia ja sopivat lukijalle, joka haluaa tutustua historiaan yhden ihmisen elämän kautta.
Kun löydät hyvän historiakirjan, katso sen lähdeluettelo: sieltä löytyy usein vinkkejä seuraaviin kirjoihin samasta aiheesta. Näin lukeminen syvenee luontevasti kirjasta toiseen.
Historiaa voi lukea myös lyhyinä paloina: artikkelikokoelmat ja aikakauslehtien teemanumerot sopivat hyvin iltalukemiseksi.
Pikalista
- Tutkimus, yleisteos, elämäkerta vai muistelmat.
- Kirjoittajan tausta ja lähdeluettelo.
- Julkaisuvuosi, erityisesti tulkinnallisissa aiheissa.
- Liitteet, kartat ja kuvat tallella.
- Moniosaisten teosten osat.
- Kieli ja mahdolliset kirjaston leimat.
Yleisiä kysymyksiä
Ovatko vanhat historiakirjat luotettavia?
Ne voivat olla, mutta tutkimustieto muuttuu ja uusia lähteitä avautuu. Vanha kirja on arvokas oman aikansa näkökulmana, mutta tarkista tärkeät tiedot uudemmasta tutkimuksesta.
Mitä eroa on elämäkerralla ja muistelmilla?
Elämäkerran kirjoittaa joku muu henkilöstä, usein lähteiden pohjalta. Muistelmat ovat henkilön oma kertomus omasta elämästään, joten ne ovat subjektiivisempia.
Mistä löydän oman kotiseutuni historian?
Pitäjä- ja kaupunkihistorioita on painettu usein pieninä painoksina, joten niitä löytyy parhaiten antikvariaateista. Hae paikkakunnan nimellä historian kategoriasta.
