Ernest Hemingwayn Uhkapelitarinat: Totta vai Tarua?

Oletko kuullut Ernest Hemingwayn uhkapelitarinoita käsittelevän kirjan The Gambler, the Nun, and the Radio? Suomeksi novelli tunnetaan nimellä Peluri, Nunna ja Radio. Tarina julkaistiin vuonna 1993 Hemingwayn novellikokoelmassa Winner Takes Nothing. Kirja käsittelee syvällisiä aiheita kuten uskoa, kärsimystä ja keinoja selviytyä vaikeista tilanteista. Hemingwayn tyyli käsitellä teemoja tuo tarinaan ajattomuutta. Aiheissa voi piillä totuuden siemen tämänkin päivän elämään, joten kannattaa tutustua. Tässä jutussa ei ole tarkoitus paljastaa kirjan koko juonta vaan käsitellä, onko kirjassa käsitelvät teemat todenmukaisia vai täysin tuulesta temmattuja.

Tarinan juonen käänteet

Tarinan näyttämönä toimii sairaala, jonka potilaat edustavat erilaisia elämäntilanteita ja kulttuureita. Novellin keskiössä on kolme hahmoa – peluri nimeltään Cayetano, nunna nimeltään Sisar Cecilia ja kirjailija nimeltään Mr. Frazer.

Peluria on ammuttu uhkapeliriidan seurauksena ja hän yrittää parantua vammoistaan, samalla kun miettii kohtaloa ja sattumanvaraisuutta elämässä. Nunna puolestaan edustaa pyhää kutsumusta ja uskoa, mutta hänkin välillä kyseenalaistaa omaa rooliaan elämässä. Mr. Frazer taas on vanha ja sairas mies, joka tarkkailee sairaalan arkea ja pohtii elämän kysymyksiä.

Kirjassa esiintyy myös kolme muusikkoa, jotka Sisar Cecilia on pyytänyt esiintymään Cayetanolle hänen toipumisensa piristämiseksi. Muusikot ovat oleellinen osa tarinaa, sillä heidän keskustelu Mr. Frazerin kanssa kirvoittaa ehkäpä tärkeimmän pohdinnan koko novellissa. Keskustelussa yksi muusikoista toteaa Frazerille, että uskonto on köyhien oopiumi. Muusikko ei ole koskaan kokeillut oopiumia ja hänen mukaansa se on todellinen pahe, koska siihen jää pahasti riippuvaiseksi. Frazer vastaa tähän, että ehkäpä kaikki ihmiset tarvitsevat oman oopiuminsa keinoksi käsitellä vaikeita asioita.

Hän tarkoitti oopiumilla nunnan kohdalla uskontoa, lääkäreiden kohdalla huumoria, pelurin kohdalla uhkapelaamista, muusikkojen kohdalla musiikkia ja omalla kohdallaan radiota.

Eli totta vai tarua?

Hemingwayn uhkapelitarina ei tietenkään perustu tositapahtumiin ja on näin ollen täysin tarua. Tarinan teemoissa ja pohdinnassa on kuitenkin paljon totuuksia ja ajatonta viisautta. Jokaisella ihmisellä on erilaisia keinoja ja oma “oopiumi” vaikeiden asioiden käsittelyyn. Näillä keinoilla voi siirtää ajatukset pois kärsimystä aiheuttavien asioiden ääreltä.

Esimerkiksi kun ihminen menee casinolle, ajatukset yleensä pyörivät positiivisten asioiden ympärillä ja tuntemukset ovat miellyttäviä, kun voittaa rahaa. Siispä casino voi olla myös turvapaikka vaikeiden asioiden käsittelyssä.

Useimmiten casinolle kuitenkin mennään, koska ihmiset pitävät siellä käymisestä ja uhkapelaamisesta. Casinot tarjoavat mahdollisuuksia voittaa rahaa ja saada onnistumisen tunteita.